Viimeinen päiväni New Yorkissa

New Yorkin paras pizzeria

New Yorkilainen kaverini Christina on jo kauan jutellut mulle New Yorkin parhaasta pizzeriasta. Eilen tuli vihdoin mentya ja kokeiltua paikkaa. Ravintolan nimi on Grimaldi's ja se loytyy Brooklynista aivan Brooklynin sillan kupeesta. Paikka ei ota varauksia ja sen ovella onkin useimmiten pitka jono, mutta sattumalta me paastiin eilen suoraan poytaan. Iso kahdeksan palan pizza maksoi 14 taalaa ja kylla se herkullista olikin. New York Times luokittelee Grimaldin Yhdysvaltain viiden parhaan pizzerian joukkoon, eika ihme. Oon tosin taalla syonyt jo niin paljon hyvaa pizzaa, etten osaa rehellisesti sanoa Grimaldin olevan kaikkein paras, mutta yksi parhaista aivan varmasti.

Ravintola Grimaldi's.

Itse Frank Sinatra tykastyi aikoinaan Grimaldiin niin paljon etta kavi siella usein. Nykyaan tasta muistona on kymmenet Sinatran valokuvat seinilla ja saman herran musiikki joka soi taustalla koko ajan. Tunnelma oli kuin italialaisessa ravintolassa; omistaja kavi vahan valia juttelemassa meille, italialainen tarjoilija Jean-Pierro ihaili aaneen Martan rintoja (kylla vain) ja loppuillasta kaikki paikan poytaseurueet oli ylimpia ystavyksia. Pakko vieda Lilou tanne ensi viikolla!

Siina se on. New Yorkin paras pizza.

Marta ja paikan omistaja, itse Grimaldi.

Herkullinen jalkiruoka, cannoli.

Christina, mina ja Marta jalkkarilla.

Huippuhetket perheen kanssa

Siita on jo kuukausi aikaa kun Aiti, Jasmine, Pauliina ja Lauri olivat taalla luonani kylailemassa, ja vihdoin saan laitettua muutamia muistoja nakosalle. Kotivaki oli taalla yhteensa pari viikkoa. Aiti ja Jasmine saivat onneksi huoneen Websterista, mutta koska miehia ei sinne paasteta, Lauri ja Papu joutuivat varaamaan hostellihuoneen Upper East Sidelta. Oli aivan ihanaa nayttaa tata kaupunkia kotiporukoille ja saada kuulla Suomen tuoreet kuulumiset. Lokakuun loppu oli paras mahdollinen aika kayda taalla visiitilla: kelit oli hyvat ja syksy kauneimmillaan. Kaiken kukkuraksi ystavallinen pomoni antoi mulle kaksi vapaapaivaa toista etta saisin viettaa mahdollisimman paljon aikaa porukoiden kanssa. Tassa lomamme huippuhetkia!

 Lammin paiva Central Parkissa.

 Ihana evashetki Washington Squaren ja New York Universityn huudeilla.

Takana New Jersey hienon auringonlaskun kera.

Kiva SoHo

Pauliina ja Lauri ihanan syksyisessa Central Parkissa

Yksi kokonainen paiva vietettiin myos shoppaillen tunnetussa outlet kaupungissa nimelta Woodbury Common Outlets. Siella oli todella hyvia tarjouksia ja merkkivaatteita pilkkahintaan! Ostoskasseissa oli kantamista.

Meikalainen Trump buildingin edessa.

Guessin edulliset laukut Century21-outlet tavaratalossa.

Siskot taysine ostoskoreineen. Ainoa outo juttu on se, ettei rintsikoita saa taalla sovittaa ollenkaan. Niita kokeillaan kotona ja jos koko oli vaara, pitaa kuukauden sisalla palauttaa. Mikahan on taman politiikan taustalla?

Pieni Halloweenkurpitsa haudalla

Papu Wall Streetilla

Ben and Jerry's on maailman parasta jatskia! Taalla hinta vahan paalle 5 dollaria per purkki. Om nom nom.

Tama on kuuluisa Flatiron building.

Jasmine puistossa

Loydettiin muutama mukava kirppari, ja vaikka ostosaalis jai vahaiseksi (aiti loysi lopulta Sound of Music-vinyylilevyn kahdella dollarilla), oli kivaa tonkia vanhoja vintagevaatteita, huonekaluja ja kaikenlaista kraasaa.

Vietimme Halloweenin Hudson laaksossa Croton Harmonin kylassa, noin tunnin junamatkan paassa New Yorkista. Siella oli suosittu Halloween Blaze- nayttely eraan kartanon maastossa. Kuten tiedamme, Halloween on taalla Pohjois-Amerikassa valtavan iso asia ja jo viikkoja ennen h-hetkea useita taloja oltiin koristeltu nayttavasti hamahakinverkoin, luurangoin seka kurpitsalyhdyin. Kurpitsojen kaivertaminen lyhdyiksi on Halloweenin suosikkiharrastus, ja Halloween Blaze-nayttelyn puitteissa 4000 kasin kaiverrettua kurpitsaa oltiin laitettu kartanon maastoon. Kavelimme reitin lapi ja ihastelimme taitavien ihmisten aikaansaannoksia. Kurpitsoja loytyi jos jonkinmoisiksi hirvioiksi muunnettuina. Tykkasin tasta valtavasti, vaikka Manhattanin kuuluisa Halloweenparaati menikin meilta taman takia sivu suun.

Luurangot nousee haudoistaan. Alla valtava kurpitsoihin kaiverrettu dinosaurus!

Mahtavat Halloweenbileet oista Manhattania kiertavalla laivalla.



Joulutunnelmia

New Yorkissa kaikki on edelleenkin ihan hyvin. Mun jäljelläolevat viikot täällä alkaa käydä vähiin ja kotiintuloon onkin enää aikaa pari viikkoa. Syksy meni taas vilauksessa ohi. Ja kuten aina kotiinlähdön häämöttäessä, mietin kuumeisesti mitä kaikkea haluan vielä New Yorkissa nähdä ennenkuin palaan kotimaahan.

Joulua odotellaan täällä(kin) kovasti. Pian Halloweenin jälkeen joulukoristeita alkaa hiljalleen ilmaantua kauppoihin ja kaikkialta kuuluu tutut joulurytmit. New York on selkeästi mahtava joulukaupunki ja viidennen avenuen jouluvalot on hienommat kuin missään muualla. Silti ei ole vielä hirveän kylmä, lehdet on enimmäkseen puissa ja viime päivät on olleet hienon aurinkoiset. Lähipäiviksi on luvattu noin 0-7 celsiusastetta ja New Yorkilaiset on pukeutuneet pitkiin toppatakkeihin. Toiselle avenuelle on ilmestynyt kaksi kilpailevaa joulukuusimyyjää.
Loysin suklaakalenterin Torontosta. Tuntuu ettei noita joulukalentereita ehkä niinkään harrasteta tällä puolella rajaa, kun en missään ole sellaisia nähnyt.

Viime viikolla olin luistelemassa Martan ja kanadalaisen Nicolen kanssa. Täällä on laitettu tosi hienoja tekojääratoja muun muassa Central Parkiin, Rockefeller Centeriin sekä keskustassa olevaan Bryant Parkiin. Intoni lopahti aika pian kun kaaduin heti jäälle päästyäni. Loppuajan huojuin sitten jääkaukalon laidassa kiinni syyttäen vaikeita hokkareita sekä 17 asteista, pehmennyttä jäätä.

Olen nyt toissä ja sain juuri uusimman artikkelini valmiiksi. Se käsittelee koko maailman YK:toimistojen tulevaisuuden remonttitarpeita (niitä on jonkin verran) ja on aika kuivaa luettavaa. Odotan jännityksellä minkälaisen vastaanoton kirjoitelmani saa. Seuraava juttuni on onneksi hiukan kiinnostavampi, kirjoittelen YK:n uudesta rakennuksen hallintasysteemistä, jota varten kävin jo tutkimassa päärakennuksen kellarissa toimivia ilmastointikoneita ja muita vempeleitä. Enää kuusi tyopäivää jäljellä, en missään nimessä tahtoisi vielä lopettaa!!

Buffalo, Niagara Falls ja Toronto

Viime viikon torstaina oli suurista amerikkalaisista juhlapyhistä suurin eli kiitospäivä, thanksgiving. Olin Martan kanssa haaveillut jo kauan siitä että vietettaisiin se amerikkalaisen ystävättäreni Abbyn kotona mihin meidät oli kutsuttu jo kolmisen viikkoa aiemmin. Mutta suunnitelmat muuttui äkkiä sillä Abbyn äiti joutui yllättäen sairaalaan vain pari päivää ennen juhlapäivää ja oli selvää ettei me voitu mennä toipilaan vaivoiksi. Me oltiin odotettu aitoa amerikkalaista thanksgiving juhlaa ja rentoa kotona olemista aivan älyttömästi ja kun reissu peruuntui, oltiin älyttömän pettyneitä. Marta ja minä oltiin saatu töistä myös perjantai vapaaksi mikä tarkoitti harvinaista neljän päivän vapaaputkea, ja koska meidän oli pakko päästä vähän Manhattania kauemmas, varattiin sitten ex tempore bussiliput Kanadan Torontoon seuraavalle päivälle.

Kalkkunan lisäksi suurin kiitospäivän perinne on Macys-tavaratalon järjestämä valtava Thanksgiving parade joka starttaa aamuyhdeksältä ja liikkuu Keskuspuiston kulmilta Macylle asti. Se on tosi iso tapahtuma ja ihmiset menee reitin varrelle asemiin jo reilusti ennen alkua näkemään jättimäiset ilmapallot ja paraatissa esiintyvät julkimot. Munkin oli tarkoitus mennä katsomaan näkyä, mutta kuinka ollakaan, nukuin sikeästi koko aamun ja paraati meni sivu suun. Websterissä tarjoiltiin kalkkunaa ja lisukkeita ja Eduardo ja José tulivat sinne nauttimaan. Samana iltana alkoi Martan ja mun reissu Kanadaan.


Reissutyynyt niskassa: bussimatka voi alkaa



Meidän reitti eteni ensin yöbussilla New Yorkista Buffaloon missä yövyttiin yksi yö hostellissa, seuraavana päivänä mentiin Niagaran putousten kautta Torontoon missä oltiin yksi yö Australian kaverini Joeyn luona, ja viimeinen yö matkattiin taas bussilla New Yorkiin. Maanantaiaamuna oltiin perillä kotona, ehdittiin nukkumaan omissa sängyissä yksi tunti ja sitten töihin. Kyllä oli rankka reissu, mutta yllätyksekseni yöbussit olivat ihan ok kokemus ja niissä sai jopa nukutuksi.

Buffalo oli mielenkiintoinen paikka. En käsitä miksi se on niin tunnettu kaupunki Amerikan ulkopuolella, mutta mitään näkemisen arvoista siellä ei ole. Pysähdyttiin siellä kuitenkin siksi että nähtäisiin matkallamme mahdollisimman paljon ja että voitaisiin vähän katkaista pitkää bussimatkaa. Buffalo on aivan Eriejärven rannalla ja kylmä tuuli tuivertaa niin ettei sanotuksi saa. Mulla oli kaikki vaatteet ylläni ja silti tuntui että kylmä meni luihin ja ytimiin. Puissa ei ollut enää lehtiä kuten New Yorkissa ja päivällä alkoi sataa lunta, onnellinen Marta näki lunta ensi kertaa elämässään. Buffalossa ihmiset vaikutti hyvin koyhiltä ja kaupunki oli muutenkin rapistuneen oloinen. Silti me nautittiin paljon rauhallisista, ruuhkattomista kaduista ja kaiuttimista kuuluvasta joulumusiikista.

Buffalon kylänraittia

Marta talvitamineissaan



Mina haikaisevassa turistiasussani.

 Kiitospäivän jälkeinen päivä, joka muuten aina on perjantai, tunnetaan nimellä Black Friday ja se on kuuluisa siitä, että kauppoihin tulee aivan hullut alennusmyynnit kun joulutuotteille tehdään hyllytilaa. Useat kaupat avaa silloin jo neljältä aamulla ja monet jonottaa kauppojen ovien takana edellisestä illasta lähtien. Suurimmat kaupat antaa jopa ilmaiseksi tavaraa (kyllä, jopa taulutelkkareita) jonon ensimmäisille. Ei siis ihme, että ihmisiä on jopa liiskautunut elävältä halvan tavaran toivossa. Me oltiin kaukana tästä hulluudesta, nimittäin kylmässä Buffalossa. Mentiin paikalliseen ostoskeskukseen ja siellä oli kyllä ihan hyviä tarjouksia, esim. useimmat kaupat myonsi 15-30 prosentin alennuksen aamupäivällä shoppailleille. Mua ahdisti ihmismäärät ja jonot niin paljon, että päädyin ostamaan pelkän seinäkalenterin. Marta tosin loysi itselleen kunnon talvikengät.

Päivän kohokohta oli se kun huomattiin bussin ikkunasta iso Wal-mart keskellä Buffalon peltoa! Niille jotka ei tiedä, Wal-mart on on Yhdysvaltain suurin kauppaketju ja maan suurin yksityinen työnantaja. Wikipedia tietää että Wal-Mart on maailman suurin vähittäismyyjä ja liikevaihdoltaan maailman toiseksi suurin yritys. Sinnehäan oli pakko päästä tutkailemaan. Hypermarket yllätti halvalla roinallaan ja sekaisuudellaan, ostettiin vain päivällisvärkit ja lähdettiin livohkaan.

Näistä tuli mahtava ateria

Hostellimme Buffalossa oli siitä mahtava että siellä oli suuri keittio kaikkien käytettävissä. Kahteen ja puoleen kuukauteen ei olla saatu itse laittaa ruokaa ja meillä oli tosi kivaa hostellilla kokkaillessa. Nukuttiin kellon ympäri ja seuraavana aamuna matka jatkui Niagaran putouksille.

Taalla ollaan. Huom. edellisena paivana tehty manikyyri :)

Jalkineemme. Kumpikohan on se tollo, joka lahtee ohuilla lenkkitossuilla Kanadan talveen. Ja onko ihme, etta saman tyypin varpaat paleli viela tuntikausia reissun jalkeen :D

Niagaran putoukset

Niagaran putoukset oli paljon vaatimattomammat ja pienemmät kuin olisin kuvitellut. Kesällä siellä voi mennä putousten taakse kurkkimaan ja tehdä laivareissun aivan putousten juurelle ja se on varmaan jännittävää, mutta nyt oli niin kylmä ettei meitä juuri huvittanut olla ulkona. Räpsittiin turistikuvat ja mentiin Planet Hollywoodiin pastalle ennen Toronton bussin tuloa.

Minä, rinkka ja Niagaran putoukset Kanadan puolelta katsottuna

Vesi kohisee

Me saavuttiin määränpäähämme Torontoon lauantai-iltana. Siellä meidät vastaanotti vanha australiankaverini Joey jota en ollut nähnyt neljään vuoteen. Joey vei meidät suoraan bileisiin ja siitä yostä tulikin sitten vähän lyhempi. Joeylla on hieno asunto aivan Toronton keskustassa ja siellä kelpasikin majoittua. Parvekkeelta näkyi kuuluisa CN torni ja rakennuksessa oli uima-allas sekä sauna, joista en valitettavasti ehtinyt nauttia.

Tätäkin maistettiin

Viimeinen reissupaiva ja tuhti aamiainen tyypillisessa amerikkalaisessa dinerissa.
Elamani kallein aamiainen muuten: 17 euroa! Sattui, mutta pakko oli sekin kokea.

Vietettyämme sunnuntaipäivä Torontossa oli aika kavuta yobussiin ja takaisin kotiin New Yorkiin. Tiivis reissu mutta voi kuinka mukava! Kanadasta jai tosi hyva vaikutelma. Kuin Yhdysvallat, mutta jotenkin edistyneempi. Siellakin on mm. Alkoa vastaava monopolikauppa ja pullopantit kaytossa. Toronto tuntui myos kokonsa puolesta melkein New Yorkiin vertauskelpoiselta suurkaupungilta Bostonin, Buffalon ja Washington DC:n jalkeen. Oikein kiva paikka.