Buffalo, Niagara Falls ja Toronto

Viime viikon torstaina oli suurista amerikkalaisista juhlapyhistä suurin eli kiitospäivä, thanksgiving. Olin Martan kanssa haaveillut jo kauan siitä että vietettaisiin se amerikkalaisen ystävättäreni Abbyn kotona mihin meidät oli kutsuttu jo kolmisen viikkoa aiemmin. Mutta suunnitelmat muuttui äkkiä sillä Abbyn äiti joutui yllättäen sairaalaan vain pari päivää ennen juhlapäivää ja oli selvää ettei me voitu mennä toipilaan vaivoiksi. Me oltiin odotettu aitoa amerikkalaista thanksgiving juhlaa ja rentoa kotona olemista aivan älyttömästi ja kun reissu peruuntui, oltiin älyttömän pettyneitä. Marta ja minä oltiin saatu töistä myös perjantai vapaaksi mikä tarkoitti harvinaista neljän päivän vapaaputkea, ja koska meidän oli pakko päästä vähän Manhattania kauemmas, varattiin sitten ex tempore bussiliput Kanadan Torontoon seuraavalle päivälle.

Kalkkunan lisäksi suurin kiitospäivän perinne on Macys-tavaratalon järjestämä valtava Thanksgiving parade joka starttaa aamuyhdeksältä ja liikkuu Keskuspuiston kulmilta Macylle asti. Se on tosi iso tapahtuma ja ihmiset menee reitin varrelle asemiin jo reilusti ennen alkua näkemään jättimäiset ilmapallot ja paraatissa esiintyvät julkimot. Munkin oli tarkoitus mennä katsomaan näkyä, mutta kuinka ollakaan, nukuin sikeästi koko aamun ja paraati meni sivu suun. Websterissä tarjoiltiin kalkkunaa ja lisukkeita ja Eduardo ja José tulivat sinne nauttimaan. Samana iltana alkoi Martan ja mun reissu Kanadaan.


Reissutyynyt niskassa: bussimatka voi alkaa



Meidän reitti eteni ensin yöbussilla New Yorkista Buffaloon missä yövyttiin yksi yö hostellissa, seuraavana päivänä mentiin Niagaran putousten kautta Torontoon missä oltiin yksi yö Australian kaverini Joeyn luona, ja viimeinen yö matkattiin taas bussilla New Yorkiin. Maanantaiaamuna oltiin perillä kotona, ehdittiin nukkumaan omissa sängyissä yksi tunti ja sitten töihin. Kyllä oli rankka reissu, mutta yllätyksekseni yöbussit olivat ihan ok kokemus ja niissä sai jopa nukutuksi.

Buffalo oli mielenkiintoinen paikka. En käsitä miksi se on niin tunnettu kaupunki Amerikan ulkopuolella, mutta mitään näkemisen arvoista siellä ei ole. Pysähdyttiin siellä kuitenkin siksi että nähtäisiin matkallamme mahdollisimman paljon ja että voitaisiin vähän katkaista pitkää bussimatkaa. Buffalo on aivan Eriejärven rannalla ja kylmä tuuli tuivertaa niin ettei sanotuksi saa. Mulla oli kaikki vaatteet ylläni ja silti tuntui että kylmä meni luihin ja ytimiin. Puissa ei ollut enää lehtiä kuten New Yorkissa ja päivällä alkoi sataa lunta, onnellinen Marta näki lunta ensi kertaa elämässään. Buffalossa ihmiset vaikutti hyvin koyhiltä ja kaupunki oli muutenkin rapistuneen oloinen. Silti me nautittiin paljon rauhallisista, ruuhkattomista kaduista ja kaiuttimista kuuluvasta joulumusiikista.

Buffalon kylänraittia

Marta talvitamineissaan



Mina haikaisevassa turistiasussani.

 Kiitospäivän jälkeinen päivä, joka muuten aina on perjantai, tunnetaan nimellä Black Friday ja se on kuuluisa siitä, että kauppoihin tulee aivan hullut alennusmyynnit kun joulutuotteille tehdään hyllytilaa. Useat kaupat avaa silloin jo neljältä aamulla ja monet jonottaa kauppojen ovien takana edellisestä illasta lähtien. Suurimmat kaupat antaa jopa ilmaiseksi tavaraa (kyllä, jopa taulutelkkareita) jonon ensimmäisille. Ei siis ihme, että ihmisiä on jopa liiskautunut elävältä halvan tavaran toivossa. Me oltiin kaukana tästä hulluudesta, nimittäin kylmässä Buffalossa. Mentiin paikalliseen ostoskeskukseen ja siellä oli kyllä ihan hyviä tarjouksia, esim. useimmat kaupat myonsi 15-30 prosentin alennuksen aamupäivällä shoppailleille. Mua ahdisti ihmismäärät ja jonot niin paljon, että päädyin ostamaan pelkän seinäkalenterin. Marta tosin loysi itselleen kunnon talvikengät.

Päivän kohokohta oli se kun huomattiin bussin ikkunasta iso Wal-mart keskellä Buffalon peltoa! Niille jotka ei tiedä, Wal-mart on on Yhdysvaltain suurin kauppaketju ja maan suurin yksityinen työnantaja. Wikipedia tietää että Wal-Mart on maailman suurin vähittäismyyjä ja liikevaihdoltaan maailman toiseksi suurin yritys. Sinnehäan oli pakko päästä tutkailemaan. Hypermarket yllätti halvalla roinallaan ja sekaisuudellaan, ostettiin vain päivällisvärkit ja lähdettiin livohkaan.

Näistä tuli mahtava ateria

Hostellimme Buffalossa oli siitä mahtava että siellä oli suuri keittio kaikkien käytettävissä. Kahteen ja puoleen kuukauteen ei olla saatu itse laittaa ruokaa ja meillä oli tosi kivaa hostellilla kokkaillessa. Nukuttiin kellon ympäri ja seuraavana aamuna matka jatkui Niagaran putouksille.

Taalla ollaan. Huom. edellisena paivana tehty manikyyri :)

Jalkineemme. Kumpikohan on se tollo, joka lahtee ohuilla lenkkitossuilla Kanadan talveen. Ja onko ihme, etta saman tyypin varpaat paleli viela tuntikausia reissun jalkeen :D

Niagaran putoukset

Niagaran putoukset oli paljon vaatimattomammat ja pienemmät kuin olisin kuvitellut. Kesällä siellä voi mennä putousten taakse kurkkimaan ja tehdä laivareissun aivan putousten juurelle ja se on varmaan jännittävää, mutta nyt oli niin kylmä ettei meitä juuri huvittanut olla ulkona. Räpsittiin turistikuvat ja mentiin Planet Hollywoodiin pastalle ennen Toronton bussin tuloa.

Minä, rinkka ja Niagaran putoukset Kanadan puolelta katsottuna

Vesi kohisee

Me saavuttiin määränpäähämme Torontoon lauantai-iltana. Siellä meidät vastaanotti vanha australiankaverini Joey jota en ollut nähnyt neljään vuoteen. Joey vei meidät suoraan bileisiin ja siitä yostä tulikin sitten vähän lyhempi. Joeylla on hieno asunto aivan Toronton keskustassa ja siellä kelpasikin majoittua. Parvekkeelta näkyi kuuluisa CN torni ja rakennuksessa oli uima-allas sekä sauna, joista en valitettavasti ehtinyt nauttia.

Tätäkin maistettiin

Viimeinen reissupaiva ja tuhti aamiainen tyypillisessa amerikkalaisessa dinerissa.
Elamani kallein aamiainen muuten: 17 euroa! Sattui, mutta pakko oli sekin kokea.

Vietettyämme sunnuntaipäivä Torontossa oli aika kavuta yobussiin ja takaisin kotiin New Yorkiin. Tiivis reissu mutta voi kuinka mukava! Kanadasta jai tosi hyva vaikutelma. Kuin Yhdysvallat, mutta jotenkin edistyneempi. Siellakin on mm. Alkoa vastaava monopolikauppa ja pullopantit kaytossa. Toronto tuntui myos kokonsa puolesta melkein New Yorkiin vertauskelpoiselta suurkaupungilta Bostonin, Buffalon ja Washington DC:n jalkeen. Oikein kiva paikka.