Hei, pitkästä aikaa!

Ihan liian kauan aikaa on päässyt vierähtämään viime päivityksestä. Aikaa ei yksinkertaisesti juuri ole, ja koska kirjoitan koko ajan jotain (sekä töissä että vapaa-ajalla), iltaisin ei aina ole voimia kirjoittaa blogiakin. Mutta nyt uuden päivityksen voimin eteenpäin.

YK-harjoittelijat saavat ilmaisen opastetun kierroksen YK:n päämajan tiloissa ja minä ja kaverit päätettiin käyttää tämä mahdollisuus perjantaina. Kiertue oli ihan hauska vaikka päärakennus olikin meille jo suhteellisen tuttu, samoin perusasiat YK:sta jotka kiertueella kuultiin. Silti tällaiset ohjelmanumerot palauttaa aina mieliin sen, minkä eteen täällä tehdään töitä. Välillä unohtuu tuolla pölyisessä toimistossa istuessa, minkä valtavan koneiston pienen pienenä rataksena onkaan. Kiertueen jälkeen ehdittiin käymään matkamuistokaupassa ja YK:n omassa postitoimistossa. Päärakennushan ei ole Yhdysvaltojen maaperällä, vaan kansainvälisellä alueella, jolla on oma postimerkki ja -leima.

Eva Kreikasta, mina, Nika Sloveniasta ja Arnab Australiasta YK-sihteeriston edessa

Samana perjantaina YK:n henkilökunnalle esitettiin tosi mielenkiintoinen, uunituore dokumenttielokuva. Se etu YK-harjoittelussa ehdottomasti on, että lähes kaikkiin kokouksiin, esityksiin ja muihin tilaisuuksiin voi harjoittelijatkin mennä, usein työaikanakin. Perjantai-iltana esitettiin sitten dokkari terrorismista. Dokumentissa esiintyy tietääkseni jordanialainen mies, jonka hääjuhliin vuonna 2005 marssi itsemurhapommittaja, tappaen 26 häävierasta, ml. sulhasen isän. Siitä päivästä lähtien tämä sulhanen on tehnyt omaa terrorisminvastaista työtään. Dokumentissa näytettiin, miten hän todella pääsi käymään joidenkin terroristijärjestöjen edustajien luona juttusilla yrittäen takoa näille järkeä päähän ja tivaten miten muka islaminusko hyväksyy toisten tappamisen. Mies pääsi jopa vierailemaan indonesialaiseen kouluun jossa nuoria poikia aivopestään ääriliikkeiden jäseniksi jo nuoresta. Sielläkin mies puhui ja yritti saada poikia tajuamaan. Kaikista mielenkiintoisinta oli se, että sama mies oli kanssamme paikalla tilaisuudessa ja keskusteli paneelissa dokumenttinsa näytettyään. Samassa paneelissa istui myös pääsihteeri Bang Ki Moon sekä kaksi naista, joita myös on terrorismi koskettanut hyvin lähelle. Toinen naisista menetti äitinsä 9/11 iskuissa ja toinen oli YK:n työntekijä joka loukkaantui kolme vuotta sitten kun yhtä YK:n toimistoa pommitettiin. Nämä ihmiset on perustaneet kansainvälisen järjestön terrori-iskuista henkiinjääneille ja uhrien omaisille. Oli tosi koskettavaa kuulla heidän tapauksistaan, työstään ja elämästään.  

Lauantaina juhlittiin kivan portugalilaisen Martan synttäreitä. Oltiin varattu East Villagesta espanjalaisesta ravintolasta pöytä ja meitä oli lähemmäs parikymmentä syömässä ja juomassa siellä. Oli tosi hauska ilta. Mutta kyllä tuo ravintolassa käyminen tuottaa täällä harmia, kun loppujen lopuksi tulee aika kalliiksi. Vaikka annosten hinta ei sinällään päätä huimaa, laskuun lisätään aina verot ja juomarahat, ja lopulta summasta tulee palkattomalle harjoittelijalle harmillinen. Sunnuntaina jatkettiin synttärijuhlia onnittelemalla Martaa Websterin aamiaispöydässä. Ostettiin hänelle yhdessä yksi New York-aiheinen arvokkaampi matkamuisto jota hän on aiemmin ihaillut. Vietettiin sunnuntaipäivä Central Parkissa piknikillä, oli John Lennonin (70v) synttärit ja Lennonin muistolaatta pyhiinvaelluskohde. Jotkut meistä otti aurinkoa bikineissä (oli todella kuuma!).

Martan synttareiden juhlijoita New Yorkin yossa

Mina ja suomalainen Henriikka Martan synttareiden vietossa

John Lennonin muistolaatta Central Parkissa

Kulunut työviikko meni todella stressaavissa merkeissä. Itselläni on yhden suuren projektin loppuhuipennus käsillä, ja olen kirjaimellisesti juossut työpaikan käytävillä taistellen minuutteja vastaan. Tarina on liian pitkä sepustettavaksi tässä, mutta lyhyesti, ärsyttävä byrokratia on taannut sen ettei projekti vieläkään ole valmis. Samaan aikaan ystäväni Eerika ja Yulia tulivat Helsingistä tänne Nykiin mua katsomaan. Miten ihanaa saada kavereita Suomesta käymään! Me ollaan vietetty monta hauskaa hetkeä yhdessä, mutta työstäni johtuen ei koko aikaa. Ehdittiin silti tehdä vaikka mitä, mm. nähtiin Sinkkuelämästä tutun Carrie Bradshawn kotitalo Greenwich Villagessa, kuunneltiin live jazzia yhdessä New Yorkin kuuluisimmista jazzbaareista Fat Catissa, shoppailtiin, nähtiin paljon nähtävyyksiä ja ihasteltiin näköaloja. Kaikesta hauskasta huolimatta oon tuntenut itseni aika uupuneeksi, koska jo kiireiset työpäivät vie paljon mehuja, enkä pystynyt viettämään ihan niin paljon aikaa tyttöjen kanssa kuin olisin halunnut. Toivottavasti tytöt silti vietti mukavan loman täällä. Niin ihanaa, että tulivat mua tänne katsomaan :) Eerika ja Yulia palaavat huomenna maanantaina Helsinkiin ja mun seuraavat vieraat, äiti ja nykyään 18-v Jasmine tulevat viikon päästä :)

Sightseeingilla: Manhattan Brooklynista nahtyna

Kauniit matkailijat Eerika ja Yulia sadesaassa

Tästä viikonlopusta olisi vielä vaikka mitä kerrottavaa, mutta koska silmät menee jo väkisin kiinni, voidaan ehkä lopettaa tällä kertaa tähän. Hyvää kohta sarastavaa syysaamua Suomeen ja yritän päivittää pian uudestaan.