Ensimmäiset työpäivät takana

Tosi rankat kaksi päivää takana, eli pikainen päivitys siitä mitä ne toi tullessaan. Eilen menin omalle osastolleni Facilities Management Serviceen, ja ilokseni löysin sieltä viisi muutakin vasta-alkavaa harjoittelijaa. Istun samassa huoneessa venäläisen Innan ja amerikkalaisen Briannen kanssa, harjoittelijoita myös. Mulle selvisi että työskentelen suoraan osaston johtajan alaisuudessa kun taas muut harjoittelijat tekee eri juttuja muilla sektoreilla. Lyhyesti mun missio on kirjoittaa ja julkaista kuvitettuja artikkeleita ja uutisia meidän osaston työstä YK:n intranetissä. Osasto, jolla työskentelen, vastaa kaikista YK:n rakennuksista, huonekaluista, varastoista, autotalleista jne. Pomoni vaikuttaa mukavalta ja leppoisalta, samoin kaikki muukin henkilökunta. Parasta pomossa on se että hän antoi mulle ensi viikon vapaaksi vapaaehtoistyötäni varten, ja pääsen siis hyvin lähelle ensiviikon arvovaltaisia vieraita!!!

Koko ensimmäinen työpäivä oli hyvin rankka jo siitäkin miten paljon uutta oppi ja miten monia uusia kasvoja näki. Iltapäivällä meille kaikille uusille pidettiin pieni koulutus osastomme työstä, ja jo sen aikana taistelin pysyäkseni hereillä. Kun kello alkoi lähestyä viittä (kotiinpääsyaika), laskin jo minuutteja että pääsisin jo lähtemään, selviämään kotiin älyttömän hiertävillä kengilläni ja romahtamaan sängylle. Kun kello sitten löi viisi ja aloin keräämään kamppeitani, ovelle tulikin yksi osaston työntekijöistä ja antoi mulle uuden tehtävän, ja olin kotona puoli seitsemältä illalla.

Ilta oli tosi hauska, heti illallisen jälkeen mentiin meidän syksyn harjoittelijoiden tervetuliaisbileisiin jotka järjestettiin öisen sataman vanhassa laivassa. Se laiva on kuulemma joskus uponnut, se on nostettu ylös ja kunnostettu yökerhoksi. Se oli kyllä upea paikka ja tunnelma oli hyvä.

Nykyinen tehtäväni on artikkeli ensiviikkoisen täysistunnon valmisteluista, ja sen teen yhteistyössä hallinnon kanssa. Sitä varten mua pyydettiin tulemaan töihin lauantaina! Koska silloin saisi parhaita kuvia juttuun, silloin ilmeisesti saapuvat enimmät varusteet paikalle. Tässä kohtaa menee kyllä ehkä raja, koska huomisesta lähtien teen omien töitteni lisäksi vapaaehtoistyötä media-avustajana. Työtehtäviä on tarpeeksi, ne on haastavia ja tämä aika on ymmärrettävästi todella hektinen ensiviikon härdellin takia. Elämä muuttui yhtäkkiä todella kiireiseksi! Ei ole ollut oikein aikaa lukea edes sähköpostia, mutta eiköhän tähänkin aikatauluun totu.

Taitaa olla loppukevennyksen paikka. Harvat ja valitut lukijat tietää, että Jakartassa mulla kävi nolosti, kun työpäivän jälkeen huomasin että paidasta oli yksi nappi auki ja rintsikat oli vilkkuneet sieltä koko päivän. Kävellessäni kiireissäni töihin, joku nainen huomautti että hameeni oli noussut ylös ja nyt vilkkui takapuoli, paljastaen ehtaa suomalaista kinkkua Manhattanin aamuvilinälle. Näin siis täällä!