Orientaatiopäivä

Tänään oli se jännä päivä kun mentiin työpaikalle ekaa kertaa. Ei tosin vielä tehty töitä vaan kuunneltiin tietoa YK:sta työpaikkana ja organisaationa, turvallisuudesta ja muusta. Mentiin kävellen sihteeristön päärakennukseen joka nyt tosin on remontissa. Matka kodistamme Manhattanin toiselta puolelta kesti noin kolme varttia. Taidan kyllä mennä bussilla tuota matkaa kun työt alkaa.

Ensimmäinen orientaatiosessiomme oli turvallisuudesta. Ja huh, kun oltiin kuultu kaksi kertaa että YK on yksi niin sanotuista "kohteista" ja että meidän pitää olla "valmiita", kyllähän siinä vähän kylmäsi. Mutta kyllä turvallisuusaste on tosi korkea, sen huomaa. Päivän paras puhuja oli nainen joka on toiminut mm. pääsihteeri Kofi Annanin avustajana ja jonka New York Times on nimittänyt "diplomaattien diplomaatiksi". Hän puhui niin hienosti kansainvälisestä diplomatiasta, YK:n saavutuksista, ja meistä jotka tulemme tänne avustamaan organisaatiota, meinasin pillahtaa liikutuksen itkuun monen monta kertaa. Tosi inspiroiva puhuja, ja meille kaikille alkaa ehkä vasta nyt valjeta tämän organisaatiomme laajuus. Muut harjoittelijat on tosi mukavan oloisia, kansainvälisiä, äärettömän kielitaitoisia opiskelijoita, ja jo ymmärrys siitä ettei kaikkiin millään voi tutustua on harmittavaa. Töitten jälkeen mentiin hetkeksi läheiseen baariin jatkamaan uusien nimien opettelua ja tutustumista, sitten kotiin Websteriin illalliselle.

Yksi päivän mielenkiintoisimpia anteja oli tieto siitä, että täällä kaikki harjoittelijat yleensä osallistuvat ns. komiteoihin joilla kaikilla on oma tehtävänsä. Sosiaalinen komitea järjestää harjoittelijoille reissuja ja juhlia, kulttuurikomitea vastaavasti jotain kulturellimpaa, sitten on urheilukomitea, edustustokomitea joka vie halukkaita harjoittelijoita visiitille eri maiden pysyviin YK-edustustoihin, ja monia muita. Ja mikä ongelma - ne kaikki kiinnostaa mua! Luulen että liittyisin silti nörttimäisesti viikoittaisen tiedotteemme julkaisukomiteaan, se nimensä mukaisesti tiedottaa muita kaikesta täällä tapahtuvasta ja muiden komiteoiden ohjelmanumeroista. Ja kaiken lisäksi se tukisi tiedotukseen liittyviä pyrkimyksiäni.

Ja on mulla toinenkin ongelma, vieläkin suurempi kuin edellinen. Ensi viikolla YK:ssa pidetään yksi suurimmista kokouksista ikinä, nimittäin välietappikokous vuosituhattavoitteista. Tänne tulee valtavasti kansalaisjärjestöjä, 180 valtionpäämiestä, hallitusten edustajia, ja mitä vielä. Rumba alkaa tosiaan ensi viikolla ja siitä odotetaan aivan megaluokan tapahtumaa. Meille ilmoitettiin, että harjoittelijoiden joukosta tarvittaisiin sinne lehdistö- ja media-avustajia vapaaehtoisiksi. Jos jotain tiedän, niin sen että siihen tiimiin haluan. Saisin seurata YK:n työtä niin läheltä ja oppia lisää tästä organisaatiosta. Se ongelma on tosin, että joutuisin olemaan koko viikon poissa varsinaisista harjoittelijatehtävistäni omalla osastollani, enkä tiedä miten suopeasti ohjaajani siihen suhtautuisi. Hävettää ajatuskin, että kun huomenna saan tavata ohjaajani ensi kertaa, kysyn samalla saisinko seuraavan viikon vapaaksi. No, pakkohan se on kysyä tai harmittaisi ihan kauheasti. Sanon sitten miten kävi. Huomenna tosiaan tutustun omaan osastooni ja kuulen tarkemmat työtehtäväni! Hyvää aamuyötä Suomeen!