Kiitoksia monista rohkaisevista viesteistä, joita tuli sähköpostitse eilisen valitusvirteni jälkeen. :) Onneksi tämä päivä meni hyvin. Työkaverini oli ystävällinen ja tarjosi jopa karkkia. Koin töissä suuria ilon hetkiä, kun kuulin siellä työskentelevästä naisesta, joka etsi Microsoft Wordin osaajaa. Hän oli kamppaillut yhden 85-sivuisen dokumentin kanssa jo kolme päivää (tämä ongelma liittyi monimutkaisiin kappalevaihtoihin) eikä kukaan meidän toimiston sisällä ollut osannut auttaa häntä. Kahden gradun kanssa samojen juttujen kanssa taistelleena tunsin suurta sympatiaa naista kohtaan ja tottakai tarjouduin auttamaan. Ongelma tuntui niin monimutkaiselta etten tiennyt siihen automaattisesti mitään ratkaisua, mutta kun olin aikani googlaillut ja kokeillut eri vaihtoehtoja, löytyihän se vastaus sieltä. Nainen oli ikionnellinen ja tietty minäkin, kun sain aikaan jotain hyödyllistä. Hänen dokumenttinsa oli kuitenkin keskeneräinen ja vaatisi vielä parin päivän työstämisen, ja koska mulla ei tällä hetkellä ole projekteja työn alla, tarjouduin tekemään sen loppuun. Yksi Jonathan toimistolta sanoi sille naiselle, "sua onnisti".
Mutta oon mä jo vähän muitakin juttuja saanut aikaiseksi. Ensimmäinen kirjoittamani työartikkeli julkaistiin YK:n intranetissä tänään, ja samalla julkaistiin myös YK-harjoittelijoiden ensimmäinen uutiskirje jonka toimituksessa olen vapaa-ajalla. Vilkaiskaa ihmeessä, ihan hyvää lukemista! http://younnewsletter.wordpress.com/
Jutut "We, the interns" sekä "intern chat" ovat mun käsialaa. Meillä oli uutiskirjekomitean kanssa kokous tänään Chrysler buildingissa ja suunnittelimme toista numeroa.
Päivän muita uutisia ovat pommiuhka naapurin Macy's-tavaratalossa, mikä tyhjensi puljun koko aamupäiväksi, ja iltalenkkini slovenialaisen Spelan kanssa Hudsonjoen rannalla. Jaksettiin 2,9 mailia, eli ... 4600 metriä? Ja olipas mahtavat näkymät, öinen satama ja taustalla New Jerseyn valot. Nyt unta palloon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti